Miksi ja miten lähdin vuosivaihtoon

Olen jo pienestä pitäen halunnut lähteä vaihto-oppilaaksi maailmalle. Idean sain vanhemmiltani, jotka ovat molemmat olleet aikoinaan vaihdossa, isä Yhdysvalloissa ja äiti Uudessa-Seelannissa. Vaihtoon lähteminen oli siis minulle jonkinlainen oletus. Ajattelin, että suurin osa ihmisistä tekee niin, mikä kuitenkin osoittautui vääräksi luuloksi kun puhuin vaihtoon lähtemisestä muiden ihmisten kanssa, jotka olivat vaikuttuneita siitä että vanhempani ovat olleet vaihdossa.

Yläasteella aloin vakavasti harkita vaihtoon lähtemistä. Halusin todella nähdä maailmaa ja tutustua ihmisiin, sekä kulttuureihin Suomen ulkopuolella. Mietin mitkä maat kiinnostivat ja päädyin jossain vaiheessa Yhdysvaltoihin. Luovuin kuitenkin tästä ajatuksesta ja aloin punnita muita vaihtoehtoja. Totesin, että haluan johonkin kauas, jossa mieluiten puhuttaisiin englantia ja joka olisi turvallinen. Päädyin Kanadaan ja Uuteen-Seelantiin.

Tuli aika oikeasti tehdä hakemus vaihtoon menemisestä. Järjestön valinta oli selvä, sillä isäni kuuluu Rotareihin ja sain paljon tietoa järjestöstä. Rotary on vapaaehtoistoimintaan perustuva järjestö, joka tarkoittaa, että se on kaupallisia järjestöjä edullisempi ja omasta näkemyksestäni luotettavampi, sillä ihmiset eivät ole mukana toiminnassa rahan takia. Ainoa miinus saattaisi olla se, että vuotta ei vietetä vain yhdessä perheessä vaan perheitä on yleensä 3-4. Kirjoitin paikalliselle klubille hakemuksen, johon kirjoitin itsestäni ja miksi haluan vaihtoon. Sain kaiken tarpeellisen tiedon http://rye.fi/ sivustolta. Hakemuksesta seurasi haastattelu, jossa selvitettiin motivaatiotani ja kykyjäni lähteä vuodeksi ulkomaille.

Onnekseni minut valittiin Rotaryn vuosivaihto-ohjelmaan. Tästä seurasi kaikki vaihtoa edellyttävät valmistelut. Tärkeimpänä (minulle) piti valita 4 maavaihtoehtoa toivejärjestyksessä, joihin haluaisin mennä. Päädyin järjestykseen Uusi-Seelanti, Kanada, Sveitsi ja Ranska. Kaksi maista piti olla ei-englanninkielisiä. Hakemisvaiheessa minulle selvisi, että Australia ja Uusi-Seelanti ovat yksi ja sama vaihtoehto. En ollut aluksi edes harkinnut Australiaa, mutta nyt se olikin ykkösvaihtoehtoni. Kun ajattelin asiaa jonkin aikaa aloin olla innoissani mahdollisuudesta päätyä kenguruiden luvattuun maahan.

Valmisteluihin liittyi toki paljon muutakin kuin maiden valitseminen. Ensinnäkin tarvittiin paljon lappuja ja allekirjoituksia. Vaadittiin ainakin lääkärin ja hammaslääkärin todistukset, sekä tietysti lupa koulusta. Parhaita valmisteluista olivat Rotary-koulutukstet, joissa sai mm. kuulla vaihdosta Rotexeilta eli entisiltä vaihto-oppilailta ja kuulla muutenkin ohjeita vaihdossa olemiseen. Koulutukset realisoivat vaihdon todellisuutta, mikä oli hyvä sillä tykkään olla perillä asioista.

2019 helmikuussa sain kuulla kohteeni olevan Australian Tasmania, joka oli minulle täysi yllätys. Olin jostain syystä varma päätyväni Kanadaan. Yllätys oli kuitenkin iloinen ja aloin heti selvittämään kaiken mitä pystyin Tasmaniasta. Lähtö alkaa jo olla edessä. Päiviä on jäljellä enää 22. Olen juuri ollut yhteydessä ensimmäiseen perheeseeni, joka vaikuttaa olevan mukava. En oikeatsaan vieläkään tajua, että olen lähdössä vuodeksi pois kotoa. Olen kuitenkin todella innoissani mahdollisuudestani ja aion ottaa vaihdosta kaiken irti.