Ensimmäiset viikot vaihdossa

Saavuin perille sunnuntaina 21.7. noin yhdentoista maissa aamulla. Matkustamista oli takana noin puoli vuorokautta laskematta mukaan Singaporeen lentämistä ja siellä vietettyjä neljää päivää. Perille saavuttuamme matkustajat kävelivät lentokoneesta portaita ulos ja sää oli niin tuulinen, että piti olla varovainen pysyäkseen pystyssä. Lentokentällä vastassa olivat host-isä ja -pikkusisko. Äiti oli töissä ja kaksi teinipoikaa nukkumassa. Kun menimme autolle, meinasin heti aluksi mennä väärälle puolelle istumaan. Australiassahan on nimittäin vasemmanpuolinen liikenne ja ratti siis oikealla puolella. Ulkona vastassa näkyi vuoria, joita olin nähnyt jo lentokoneessa.

Kotiin ajoimme McDonaldsin (Maccas Australiassa) kautta kotiin. En ollut juuri nukkunut kahtena edellisenä yönä, joten ihmettelin kaikkea silmät pystyssä ja yritin pysyä hereillä. Koti sijaitsee kivalla paikalla. Hobart jakautuu kahdelle puolelle jokea ja asun niin sanotusti joen toisella puolella, eli toisella puolella keskustasta. Naapurusto on aika rauhallinen. Suurin osa taloista on omakotitaloja ja aika littanan näköisiä. Kaupungissa ei kuulemma ole paljon korkeita taloja, jotta kauniin maiseman näkee paremmin, ja maisema onkin kaunis. Hobart sijaitsee vuorien keskellä lähellä merta, joten maisemat ovat upeat. Suurin vuori kaupungin vieressä on Mount Wellington, jonka huipulla on talvisin lunta.

Kerrotaanpa nyt ensimmäisestä perheestäni. Perheitä tulee siis olemaan yhteensä neljä. Eli perheeseeni kuuluu isä, äiti, kaksi veljeä 18 ja 15, 10 v. pikkusisko, sekä 5 kanaa, koira Chuckles ja kissa Jasper. Äiti on ammatiltaan personal trainer ja isä insinööri. Viihdyn perheessä erittäin hyvin.

Kouluni nimi on St. Michaels Collegiate School. Se on siis anglikaani tyttökoulu, eli eroaa hieman suomalaisesta koulusta. Koulu on Hobartin paras ja Tasmanian toiseksi paras. Se on ilmeisesti aika kallis, mutta sain stipendin ja koulupuvun koululta. Koulussa täytyy siis pitää koulupukua, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Aamulla ei tarvitse miettiä mitä päällensä laittaa, mutta joinain päivinä olisi kiva vetää päällensä huppari ja farkut uniformun sijasta. Koulu on Harry Potter-tyylinen brittikoulu. Siellä on mm. house-systeemi eli koulussa on kahdeksan tupaa, joista johonkin kaikki kuuluvat. Minun tupani on Montgomery eli Monty, joka on väriltään vihreä ja jonka motto on ‘Never give in’.

 Kouluun kuljen bussilla tai host-isän kyydillä. Koulutunnit ovat aika samanlaisia kuin Suomessa. Sain valita viisi ainetta opiskeltavaksi tässä jaksossa, joka kestää joulu/kesälomaan asti. Aineeni ovat Physical Sciences, General Mathematics, Australia Asia and the Pacific, English ja Working with Children. Aloitin vähän “järkevimmillä” aineilla, mutta seuraavassa jaksossa suunnittelin valitsevani ainakin musiikkia ja taidetta. Koulunkäynti ei ole liian haastavaa, sillä pääsen vaihto-oppilaana vähän helpommalla. Koulupäivä alkaa 8.35 ja loppuu 15.30, joka päivä on samanmittainen. Kun olen kertonut että Suomessa koulupäivien pituus vaihtelee, olen saanut vastaukseksi ihmettelyä. (Alla kuvia koulusta)

Koululounaaksi teen itselleni aamulla leivän ja kaksi omenaa. Olen myös pari kertaa ostanut koulusta ruokaa, joka on laadultaan ja maultaan ollut hyvää. Koulusta voi ostaa lounaaksi esim. sushia, pizzaa tai fish and chipsejä. Koulun kahvilasta saa myös mm. cappuccinoa, joka on osoittautunut todella hyväksi.

Ohjelmaakin on ollut koulun lisäksi. Ensimmäisenä viikonloppuna kävimme host-isän ja -veljen kanssa katsomassa jalkapalloa Aussi-säännöillä. Oli ihan hauskaa, vaikka yleisön katsominen olikin minusta mielenkiintoisempaa. Olin myös Rotaryen järjestämässä hyväntekeväisyys Art show:ssa mukana. Lisäksi kävin mm. luistelemassa host-siskon kanssa, jolle tämä oli toinen kerta ikinä.

Olen käynyt tähän mennessä jokaisessa Rotary-kokouksessa, ja olen suunnitellut meneväni aina kun voin. Kokoukset ovat torstaisin lounasaikaan. Paikalla on yleensä vieras puhumassa jostakin tärkeästä asiasta.

Nyt on siis ensimmäinen kuukausi takana, ja on kyllä ollut tosi kivaa. Vielä ei ole varsinainen koti-ikävä iskenyt ja Fazerin siniset eivät ole ihan vielä loppuneet (ihme kyllä). Mulla menee täällä kaikki hyvin. Terveisiä kaikille sinne Suomeen täältä maailman toiselta puolen. -Helmi

Ps. Anteeksi että on kestänyt näin kauan julkaista jotain. Jos on lisää kysyttävää mun kuulumisista tai muusta, niin mulle voi laittaa viestiä tai kysyä kommenteissa. -Helmi